"Lastenkoti"
Yksi työtehtävistäni nepalilaisessa "lastenkodissa" oli opettaa 8-11-vuotiaille tietokoneen käyttöä. He olivat opiskelleet teoriaa koulussa, mm. miten tietokone käynnistetään, mitä tapahtuu mistäkin näppäimistön painikkeesta sekä miten hiirtä käytetään. He olivat tehneet paljon tehtäviä siitä, mitä kaikkea tietokoneella voi tehdä ja miten tietoa etsitään internetistä.
Tutustuimme miten Paint-ohjelma toimii ja mitä kaikkea hauskaa sillä voi tehdä.
 |
Opin kirjoittamaan oman nimeni nepaliksi.
|
Tytöiltä löytyi erittäin paksu kirja, joka sisälsi suurimman osan Disneyn klassikkotarinoista. Kirjan parissa vierähti tovi, kun piti kaikki tarinat lukea, alusta loppuun. Tytöt saavat koulusta suuren määrän läksyjä ja heillä on ns. vapaa-aikaa hyvin rajoitetusti, mutta onneksi löytyi pieni hetki lukea satuja.
Paikallinen Montessori-koulu
Rakennus oli koristeltu lasten askarteluilla ja niitä käytettiin apuna opiskelussa.
Luokkatiloissa oli mm. vuodenajat, kuukaudet, viikonpäivät, numerot, eläinryhmät jne. englanniksi.
Englantia lapset eivät puhuneet eikä opettajien englanninkielen taito ollut laajimmasta päästä. Yhteistä kieltä ei siis ollut mutta pärjäsimme muilla keinoilla.
Koulupäivät koostuvat äidinkielen oppitunneista sekä kirjoittamisesta, lukemisesta ja matematiikasta englanninkielellä. Lounas ja välipala syödään myös päivän aikana.
Ulkoiluun on varattu vain hetki aikaa ja kouluun tultaessa opettaja vetää kaikille lapsille "asento-lepo" harjoitukset ja he laulavat kansallislaulunsa.
Tämä toi minulle mielikuvan armeijasta.
Piha oli todella viihtyisä ja koristeltu..toisaalta tuolle lapsimäärällä aivan liian pieni. Eivät he toki liikaa pihalla leiki...
Lasten määrä vaihtelee mutta tiloihin mahtuu kuulemma n. 30 lasta. He ovat iältään 2-7-vuotiaita. Tällä hetkellä heitä oli noin 20. Päiväkodit ja koulut ovat paikallisten mukaan kallista lystiä, varsinkin yksityiset.
Tässä paikassa olevat lapset olivat varakkaista perheistä ja se näkyi myös heidän käytöksessään. (jos vaikka havainnoi "lastenkodin" lapsia vs. tämän koulun lapsia)
Suomessa päiväkodeissa pyritään osallistamaan lapsia heidän opetellessa pukeutumaan itsenäisemmin ja tuetaan kun lapsi haluaa olla omatoiminen. Vanhemman tultua hakemaan lasta, auttaa vanhempi lastaan vaatteiden kanssa.
Tässä koulussa vanhemmat odottavat portin takana, kunnes lapset tulevat ulos.
Työntekijät (mukaanlukien myös minä) haemme lapsille heidän ulkovaatteensa ja puemme karvakauluksiset-kimalle-jakkutakit kuin hienoille ladyille/herroille.
Lapset ovat myös oppineet tähän.
En tiennyt tätä ensimmäisenä päivänä ja kyseessä oli 7-vuotias tyttö, joka seisoi edessäni ojentaen takkiaan ja pipoaan minulle. Ihmettelin kovasti, että mitä ihmettä.. Kyllähän 7-vuotias pukee itse. Mutta tosiaan minun täytyi pukea hänet.
Lapset tekevät suurimman osan päivästä tehtäviä, mutta puolisen tuntia sain heille päivittäin opettaa lasten leikkejä.
Jopa perinteinen "hippa-leikki" oli näille lapsille vieras.. Mikä kuulostaa minulle aika hurjalta, kun kyseessä on leikki-ikäisetlapset.
He nauttivat kovasti ohjaamistani leikeistä ja laululeikit lauloin suomen kielellä.. samapa tuo suomeksi vai englanniksi, kun vieras kieli joka tapauksessa :) he myös tykkäsivät kovasti minun laulaessani suomeksi.
Aikuiset olivat minulle todella ystävällisiä ja lapset riitelivät huomiostani jatkuvasti. Ruokapöydässä vääntöä käytiin, ketkä kaksi "onnekasta" pääsevät viereeni istumaan.
Ensinäkin, syö MOMOja. Niitä on tarjolla melkein poikkeuksetta missä vain, mutta erot ovat suuria ravintoloiden välillä. Voit valita täytteeksi kasvis-, buffalo-, tai kanaversion. Momojen ulkomuoto vaihtelee myös, joten älä anna ulkokuoren hämätä. Joissakin paikoissa voi olla tarjolla juusto ja valkosipuli versio.
